Virikkeet. Omaa ajatuksenjuoksua virikkeellistämisestä papukaijojen kohdalla.
Mielestäni virikkeet ovat yksi ehdottomista kulmakivistä lintuharrastuksessa. Papukaijat ovat erittäin älykkäitä eläimiä ja tarvitsevat jatkuvasti paljon virikkeitä pysyäkseen henkisesti ja fyysisesti kunnossa. Edelleen paljon kuulee ja näkee, kun ihmiset ihmettelevät, mikä mättää linnun kanssa, että virikkeitä ei ole juuri nimeksikään… Pari ortta, puupalikkalelu ja kello ei riitä tyydyttämään viisaan linnun hyvinvointia henkisesti, etenkin jos virikkeinä on aina vaan samat asiat.
Virikkeellistäminen ei sinänsä ole edes hankalaa toteuttaa ja virkikkeitä eivät ole vain lelut. Muut linnut, ihmiseura, ulkoilu, pesintä, ruokinta etc… Listää voisi jatkaa pitkäänkin, ja kaikki edellä mainitut ovat juurikin virikkeitä linnun elämässä.
Leluja on vaikka kuinka ja paljon erilaisia. Perusleluja ovat eri materiaaleista tehdyt lelut, joita lintu voi järsiä ja käyttää nokkaansa niihin ja painia niiden kanssa. Kannattaa suosia paljon eri materiaaleja, sillä papukaijat pitävät erilaisista materiaaleista ja vaihtelevat leikkikohteitaan. Kaikkia leluja ei tarvitse ostaa kalliilla rahalla, vaan ihan koivuklapit ulkoa ripustettuna ketjulla riittää tyydyttämään esim. nokan hoidon linnulle.
Ruokailusta ei myöskään kannata tehdä liian helppoa linnulle, vaan kannattaa laittaa lintu käyttämään aivojaan ruokansa eteen. Erilaiset aktivointi- ja ruokajemmalelut ovat tähän oivia. Itseasiassa kuppeihin ei tarvi välttämättä laittaa yhtään ruokaa, vaan sen voi annostella eri leluihin. Ylipäänsä olisi hyvä ruokkia linnut kaksi kertaa päivässä. Aamulla tuoreampi ruoka ja illemmalla kuivat (siemenet, pelletit, pähkinät), sillä yötä varten lintu tarvitsee korkea energisempaa ruokaa. Luonnossa ruoka ei tule yhdessä läjässä aamulla nokan eteen, josta sitä voi porsastella läpi päivän 
Myös erilaisia syötäviä eläviä kasveja voi antaa linnulle revittäväksi ja ruuaksi.
Papukaijat kakapoa lukuunottamatta aroista undulaattiin ovat parvilintuja tai parilintuja (elävät pareina ja perheryhmissä, vaikkakin voivat ruokailla ja liikkua suurissakin parvissa luonnossa osan ajastaan). Ne ovat luonnossa koko ajan tekemisissä lajikumppaniensa kanssa ja jotkin lajit elävät osan ajasta suurissa sekaparvissa. Toisen linnun seura on erittäin suuri virikkeellistävä asia. Papukaija ei ole kehittynyt tuijottamaan tyhjää seinää 8+ tuntia päivässä. Pienten papukaijojen kohdalla, jos pystyy hankkimaan yhden niin pystyy hankkimaan pienen parven. Isojen kohdalla ei välttämättä ole resursseja kuin yhdelle, mutta tällöinkin kannattaa harkita paria pienempää lintua seuraksi isommalle eri häkkiin, sillä pelkästään niiden katselu ja kommunikointi niiden välillä on jo suuri virikkeellistävä asia.
Ja ehkä se SUURIN pointti. Etenkin käsinkasvatetut linnut eivät välttämättä ole saaneet yhtään mallia lajikumppaneiltaan, miten leikkiä ja touhuilla. Tällöin on omistajan vastuulla opettaa lintu leikkimään, sillä kaikki eivät opi sitä itse. Tämä tarkoittaa linnun kanssa leikkimistä eri leluilla ja opettaa sillä, että ne eivät ole pelottavia ja niitä voi järsiä, paukuttaa ja osan sisällä on ruokaa yms. On erittäin tärkeää, että lintu oppii joko muilta linnuilta tai se opetetaan leikkimään voidakseen hyvin.
Ja iso häkki on turha ostos, jos se siältää yhden orren ja puupalikan purtavaksi Kannattaa käyttää tila hyväksi ja parantaa lemmikkilinnun elämä useilla erilaisilla virikkeillä….
Jonne
